Päivitetty viimeksi 18.12.2008 - PDF
<< | < | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | > | >>
10.12.2257 : Argonaut
Matkalla kotiin, viimein, jos Babylon 5:ttä voin sellaiseksi kutsua. Päivä alkoi Narnien avaruudessa, jonne saapuessamme suurlähettiläs halusi haastatella meitä yksitellen. Hän aloitti paikallisesta eläintarhasta valiten ensin krapulaisen näköisen Lufion ja heti perään Geoffreyn, jotka yllättäen eivät tehneet kovin hyvää vaikutusta; suurlähettiläs Vurk kysyi minulta ovatko he aina tuollaisia ja taisin vastata vain ”valitettavasti”. Hänellä oli meille uusi tehtävä, joka saattaisi auttaa huomattavasti nykyisten ongelmiemme kanssa ja se liittyi oletettavasti jollain tapaa edelliseen Pak'ma'ra-seikkailuun, joka oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Haastattelun jälkeen menin takaisin laskemaan kesken jääneitä laskuja.
Seuraava pysähdyspaikka: Brakirien avaruusasema. Jostain syystä IPX oli halukas maksamaan laskumme, joten söimme varsin ruhtinaallisesti. Itse uskaltauduin kokeilemaan Centaurilaista rapua, jota ennen minun tosin piti ottaa ensin jokin elimistöä sopeuttava juoma. Rapu oli kuitenkin erinomaista. Mielenkiintoista muuten, että näinkin paljon alkoholiin kiintyneessä seurassa minä olen ainoa, joka osaa kunnolla arvostaa viinejä. Loistavaa ateriaa varjosti vain kaksi näkyä: itse olin aika varma, että näin Muath Kalonin ja vielä huolestuttavampaa oli se, että Lufio epäili nähneensä Heik Kantolin. Myöskin ulos pysäköity suurempi rahtialus kuului heille, mikä selvisi kun Lufio ja Ben kävivät satamassa kyselemässä aterian jälkeen. Heillä oli myös sama päämäärä: Melat. Alukseen palatessamme huomasimme, että ovipielet olivat punaiset. Uskoisin, että tällä on enemmänkin merkitystä, mutta palataan siihen myöhemmin. Kantolin rahtialus lähti kanssamme lähes samaan aikaan, mikä aiheutti itselleni pientä paniikkia, jonka kuitenkin pidin sisälläni ihan onnistuneesti.
Lähden jälkeen keräännyimme minun huoneeseeni neuvottelemaan uudesta tehtävästä. Tehtävä liittyi uskontoon, ja aiemmin suorittamamme patsasjahti oli sen ensimmäinen osa. Nyt meidän tulisi etsiä patsaalle jalusta ja eräät (ahem) tahot tulisivat estelemään meitä tavoitteen saavuttamisessa. Lisäksi saimme kukin varsin kryptisen vihjeen, joista omani kuului ”Teillä on mukananne ratkaisun avaimet”. Lufiota varoitettiin käymästä kauppaa, jos ei jää voitolla, kun taas Geoffreyta kehoitettiin juomaan ainoastaan kunnolla ja oikeita aineita. Viimeisenä oli Ben, jonka piti olla sortumatta kaidalta polulta, tai sortua siltä kunnolla. Muiden vihjeiden merkitys ei oikein koskaan selvinnyt meille, mutta omani päättelin viittaavan aiemmin saatuun Pak'ma'ra-matematiikan kirjaan. Lisäksi meitä varoitettiin astumasta punaisista ovista.
Kuten odotettavissa oli, alkoi tästä taas kerran melkoinen outous. Olimme vain yhtäkkiä telakoituneena avaruusasemalle, jota ei näkynyt aiemmin missään. Ovemme ei ollut enää punareunainen, joten uskalsimme mennä siitä läpi ja pian kuulimmekin olevamme laskeutumassa planeetalle. Aloin vain lueskella kirjaa lisävihjeiden toivossa, ja juuri ennen lähtöä Kantolin alus saapui niin ikään asemalle. Rauhoitin itseäni paneutumalla vain kirjaan, kunnes saavuimme maahan, jossa meitä odotti pyhäkkö. Sisällä kaikki oli hyvin ihmiselämän kannalta, mutta ikkunasta katsottuna ulkoilma vaikutti varsin murhaavalta vihreältä kaasulta. Huoneessa oli kivipaaseja, joista yksi oli hieman jalustan kaltainen ja sen vieressä oleva Pak'ma'ra kehoitti meitä istumaan siihen. Jokainen meistä näki näkyjä, joiden oli tarkoitus opastaa meitä oikealle tielle. Jalusta olisi ilmeisesti kiertoradalla ja itse sain lisävarmuutta siihen, että olin kirjan kanssa oikeilla jäljillä.
Huoneessa oli neljä ovea, joista päätimme lähteä vasemmalle demokraattisesti, koska se oli ainoa jota Lufio tai Geoffrey ei ehdottanut. Pian meille selvisi, että olimme varsin suurella katetulla alueella. Lisäksi Kantol oli edelleen meidän perässämme. Jalustojakin oli monta. Nämä tiedot selvisivät turistiopaspäätteestä, jonka Lufio päätti lopulta sotkea. Matkalla eteenpäin suljimme seuraavan oven varsin tehokkaasti ja pian Kantol gorilloineen sekä Muath Kalon ja hyvin viivasuinen telepaatti ilmaantuivat jo sen taakse. Telepaatti yritti jähmettää meidät ja onnistui hetkeksi, mutta onneksi Ben oli kyllin vahva ja tämän aiheuttaman häiriön ansiosta me muutkin pääsimme jotakuinkin irti, paitsi Lufio jota piti hetken aikaa raahata. Gorillat olivat aika raskaasti aseistautuneita, joten meillä oli vain yksi tie: eteenpäin, kohti päätemppeliä.
Ovella meidän piti näyttää patsas ja kirja, jotta meidät päästettiin sisään. Tässä vaiheessa Kantolin porukat olivat jo murtautuneet oven läpi ja tulivat taas perässä. Sisällä oli puhujan koroke, jota vastapäätä oli joukko kaapuihin pukeutuneita Pak'ma'roita. Mieleeni tuli varsin nopeasti kirjassa toistunut symbolisarja, ja kohosin korokkeelle, jolloin minua pyydettiin lausumaan numerot. Symbolisarjan pohjalta tämä oli helppoa, ja pian meidän sallittiin jälleen jatkaa, Kantol pysyen askeleen jäljessä, mutta vähän turhan lähellä omaan makuuni.
Seuraavaksi meitä kohtasi kolme hissiä, joiden ovien ympärystät olivat eri väriset. Näistä punaisen hylkäsimme heti, mutta jouduimme hetken miettimään tummanvihreän ja keltaisen välillä, kunnes Ben huomasi patsaan muuttuneen vihreäksi. Ylhäällä meitä odotti avaruudessa leijuva terassi ja Pak'ma'ra, joka kertoi että joutuisimme odottamaan ensimmäistä pyhäkköä. Oletimme, että patsas kuuluisi varmaankin sinne, joten jäimme odottamaan. Hetken kuluttua oranssi hissi tuli ylös (se, joka oli alhaalla punainen) ja heitti avaruuteen kolme miestä. Riemu oli kuitenkin lyhyt, sillä viimeisestä hissistä nousi Kantol seuralaisineen. Epätoivoa kesti vain hetken, sillä he joutuivat karanteeniin jonkinlaisen voimakentän taakse, josta eivät päässeet läpi meidän luoksemme. Tässä vaiheessa saimme Pak'ma'ralta avaruuspuvut, joilla pääsisimme eteenpäin. Asteroidikin saapui ja havaitsimme sen varsin oudoksi, sillä se oli päältä aivan sileä ja kiillotettu, eikä pyörinyt lainkaan. Hyppelimme nopeasti sen päälle, Kantol joukkoineen lähes kannoillamme jälleen.
Laskeuduimme portaita asteroidin sisään ja löysimme jalustan. Ben asetti patsaan siihen ja pian maailma muuttui. Emme kuitenkaan päässeet pois, vaan olimme nyt risteyksessä. Kantol tuli yhdestä suunnasta, joten päätimme mennä jälleen vasemmalle (siitä käytävästä nähden mistä Kantol oli tulossa). Vastassa jälleen ovia, punainen ja sininen, joten valinta ei ollut kovin vaikea. Sisällä oli vain jonkinlainen lasikoppi, eikä mitään muuta. Lufio meni sinne ensin ja katosi, mutta kuulimme hänen äänensä. Geoffrey lopulta uskaltautui perään ja lopulta meidänkin oli pakko, sillä Kantol joukkioineen oli oven takana. Olimme pimeässä ja kuulimme Muath Kalonin äänen ihmettelevän huonetta ja lopulta lähtevän poispäin.
Avaruuspuvuista valot päälle, jolloin huomasimme olevamme valtavan Pak'ma'ra-patsaan päällä. Ei, en edes jaksa huomautella miten hämärää tämä kaikki on. Muutakaan tietä ei näkynyt, joten kuljimme alas, missä meitä odotti jälleen kaksi ovea. Nämä olivat kuitenkin hieman erilaisia, sillä niissä oli nupit, joita kääntämällä värit vaihtuivat. Käänsimme alunperin sinisen oven keltaiseksi ja menimme siitä, jolloin päädyimme takaisin päätemppeliin, missä Pak'ma'rat odottivat meitä. Temppelin lasikatosta kuului neljä lässähtävää ääntä, kun siihen osui jotain – mahdollisesti Kantol kataline kumppaneineen, jotka saivat ansionsa mukaisen lopun. Toivottavasti.
Otimme avaruuspuvut pois ja menimme ohjeiden mukaan takaisin huoneeseen missä hissit olivat aiemmin olleet. Sen sijaan siellä oli patsaan kuva, joka välähti ja olimme taas omassa aluksessa, koordinaateissa jossa Brakiri-asema oli ollut, mutta nyt siellä oli vain Kantolin rahtialus, mutta sitä ohjasikin Vurk. Hän kertoi ostaneensa aluksen kuukausi sitten. Kantol ei olisi enää ongelma ja muutenkin olimme nyt kuivilla. Lisäksi saisimme tuntuvan palkkion, kolmekymmentätuhatta krediittiä jokaiselle. Kun yritin udella mitä olimme saaneet aikaan, oli vastaus vain jotain suuresta avusta uskonnon edistämisessä. Viimeinen hyvä uutinen oli, että sain hyvin pitkäaikaisen työn: minun tulisi tutkia saamaani kirjaa.
Tämä tuli ehkä kirjoitettua hieman kiireisesti, mutta halusin päästä tähän pisteeseen, jossa voin pohtia hieman tapahtunutta. Koko tapahtumaketju vaikutti jotenkin liian hämärältä ollakseen täysin totta. Ehkä punaisesta ovesta astuminen vei meidät johonkin outoon Pak'ma'ra-maailmaan, tai ehkä kaikki tapahtui vain päässämme. Tosin, Kantol on ilmeisesti todellakin poissa, mutta ottaen huomioon miten kaikki tapahtumat oikeastaan johtivat tähän pisteeseen, en ole varma oliko hänkään täysin todellinen. En ole vielä selvitellyt onko vaikkapa Muath Kalon oikeasti kadonnut ja aivan ensin haluan tietää oliko Brakiri-asema oikeasti olemassa.
Jos vaikeat kysymykset unohdetaan, kuten ehkä minun olisikin parasta tehdä, niin olen juuri nyt todella onnellinen ja vapautunut. Sen lisäksi olen varsin kiinnostunut uudesta tehtävästäni, sillä rotu jonka uskonto ja matematiikka ovat lähes sama asia on varsin mielenkiintoinen tutkimuskohde ja siitä saamani kuukausiansiotkin ovat varsin mukavat. Lisäksi jos professori Kalonia ei ilmesty enää asemalle, niin kaikki huoleni ovat kadonneet täysin, ainakin toistaiseksi, eikä siihen lopulta tarvittu kuin hieman pään käyttöä.
Tapahtui mitä tapahtui, olen ainakin oppinut kaikenlaista. Kaiken muun hyvän lisäksi minulla ei ole enää tarvetta olla tekemisissä sen enempää Lufion kuin Geoffreynkään kanssa, mikä ainoastaan lisää hyväntuulisuuttani. Ja koska asiat näyttävät rauhoittuneen, en varmaankaan tule kirjoittelemaan hetkeen, joten rakas päiväkirja, palataan asiaan mikäli elämäni kokee uusia mullistuksia.