Päivitetty viimeksi 18.12.2008 - PDF
<< | < | 12 | 13 | 14 | 15 | > | >>
Pienen lepotaukoni jälkeen päätin suunnata jälleen keskustelmaan lähettiläs Von'din kanssa, joka oli kiinnostunut Geoffreyn tatuoinnista. Paikalle oli sattunut myös Tesla, joka oli omien sanojensa mukaan liftannut paikan päälle katsomaan, että pilottimme ei mokaile. Valitettavasti herra oli taas kadonnut johonkin, ja Grigorin suorittaman pikaisen yhteydenoton perusteella ilmeisesti löytänyt itselleen juotavaa. Tarjouduin kyllä kuvailemaan tatuointia, mutta lähettiläs sanoi tarvitsevansa selväpäisen kosketuksen siihen, joka ilmeisesti tarkoitti sitä, että myös Geoffreyn tulisi olla selvänä ja pois lääkkeiden vaikutuksen alaisuudesta. Ei kovin helppo tehtävä siis. Juttutuokiomme keskeyttä majuri Smith, joka halusi minulta vahvistukset aluksellamme tapahtuneisiin välikohtauksiin. Pian yhteydenoton jälkeen aluksemme viereen telakoitui jotain hyvin harvinaista: Vorlonien sota-alus. Näky oli todella kiehtova ja kaunis, enkä varmaan koskaan tule näkemään moista uudestaan.
Valitettavasti tämän hypnoottisen hetken jälkeen saimme hieman ikävän tiedotuksen. Koska aluksemme pilotti ei ollut ilmeisesti lentokunnossa tai ylipäätään tavoitettavissa, lähetettiin Brutalilta meille piloteiksi Svante ja Jackson, sekä tietenkin vielä lisäksi heidän pomonsa Fredrikson. Otin välittömästi yhteyttä Smithiin, ja syyksi paljastui vähemmän yllättävästi se, että Fredrikson oli vedellyt isoista naruista siinä määrin, että toisena vaihtoehtona heidät olisi pitänyt ampua. Vaihtoehto kuulosti kyllä varsin houkuttelevalta, mutta ymmärrän haluttomuuden sen toteuttamiseen. Sain kuitenkin luvan soittaa takaisin, mikäli tulee tarve hoidella kolmikko pois päiviltä. En sitten tiedä onko se valitettavaa, että en päässyt käyttämään tätä vaihtoehtoa.
Koska ongelmat olivat ilmeisestikin kasaantumassa, Grigori etsi minut ja Benin, ja sovimme tarkkailevamme kolmikkoa koko matkan ajan. Tesla hoitaisi ohjaamon, mutta jonkun meistä kolmesta pitäisi katsoa Fredriksonin perään. Ensimmäinen vahtivuoro ei osunut kohdalle, joten pääsin nukkumaan, vihdoinkin. Tässä vaiheessa olenkin ollut jo puolitoista vuorokautta hereillä, ja se alkaa kyllä tuntua.
Ihanat uneni kuitenkin keskeytyivät, sillä Grigori herätti minut pari tuntia nukahtamisen jälkeen. Jotain oli taas pielessä, joten pikaisen pukeutumisen jälkeen suuntasin hänen perässään kiireellä ohjaamoon. Vähien unien jälkeen nopea liikkuminen painovoimattomassa tilassa ei ole kyllä juttuni, olen hitto vie hiljainen ja sisäsiisti tieteenharjoittaja enkä mikään avaruusuimari. Ja väsynytkin vielä.
Ohjaamossa oli todellakin jotain hämärää: tietokoneisiin oli liitetty hallintalaite, joka sulki kommunikaatiot ja jopa ovet. Laite oli kuitenkin aika heikko kyhäelmä ja sain sen purettua kädenkäänteessä väsymyksestä huolimatta. Heti kommunikaatioiden palautuessa Brutalilta otettiin yhteyttä, että tutkaan oli ilmaantunut kymmenisen tuntematonta alusta, eikä tilanne näyttänyt kovin lupaavalta. Tämän jälkeen muut lähtivät etsimään kolmikkoa ja minä jäin ohjaamoon odottelemaan lisätietoja.
Lisätiedot tulivat hieman toisesta suunnasta, kun metallinen ääni vaati meitä tyhjentämään aluksen kaikesta elollisesta, ja voimakas energiapurske ohitti aluksemme. Kysyin välittömästi Brutalilta ohjeita, ja vastaus oli varsin odotettava: ei evakuoida ainakaan vielä. Ilmoitin sisäisellä kommunikaatiolla koko miehistölle tilanteen, ja pian Tesla ottikin minuun yhteyttä ja kysyi osaanko ohjata alusta lainkaan. Valitettavasti ohjaus ei ollut mitenkään ohjelmoitavissa, joten Teslan täytyi itse tulla paikalle auttamaan tilanteessa. Odottaessani vihollisalukset ampuivat uusia laukauksia ja siirtyivät vähitellen hyökkäysmuodostelmaan.
Olin jo hyvin valmis lähtemään aluksesta, kun yllättäen viereemme ilmestyi lisää tuntemattomia aluksia, jotka avasivat tulen hyökkääjiä kohti, tuhoten nämä nopeasti ja päästäen meidät jatkamaan matkaa turvallisesti, kadoten itse takaisin tuntemattomaan. Pelastivat myös uneni, sillä päätin suunnata heti takaisin nukkumaan.