Päivitetty viimeksi 18.12.2008 - PDF
<< | < | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | > | >>
9.12.2257 : Argonaut
Näyttäisi vähän siltä, että suunnitelmat muuttuvat nopeasti. Tätä kirjoittaessani olen jo matkalla pois Babylon 5:ltä.
Aamu ei alkanut hyvin. Hieman heräämisen jälkeen huomasin uutisissa Muath Kalonin haastattelun, ja aloin seuraamaan mielenkiinnolla. Aloin kuitenkin aika nopeasti kiehua, sillä mies syytteli avoimesta minua veronkierrosta ja ties mistä, vaikka on itse selkeä kriminaali. Ongelmia oli kuitenkin ilmeisesti tulossa hyvää vauhtia, joten päätin varmistaa välittömästi kaikki viimeaikaiset tuloni. Mitään epäilyttävää en löytänyt.
Myöhemmin ovelleni saapui kuin saapuikin verotarkastaja, kuivettunut muumio nimeltään Takson, joka lie valinnut ammatin nimensä mukaan – mitään muita lahjoja hänellä ei ainakaan tuntunut olevan. Sain kuulla häneltä vielä paksumpaa pajunköyttä, kuin mitä Muath väitti haastattelussaan – olin kuulemma kolme miljoonaa velkaa Heik Kantolille. Miehen puheista sain pääteltyä sen verran, että voisin veikata Muath Kalonin olevan samassa veneessä. Toivotin miehelle nopeaa kuolemaa tämän poistuessa ja siirryin takaisin tarkastamaan tilejäni.
Yllättäen sinne ilmaantuikin jossain vaiheessa 3,4 miljoonaa krediittiä. Lisäksi huomasin, että olin etsintäkuulutettu epäiltynä kahdenkymmenen ihmisen murhasta – olin väitösten mukaan suunnitellut jonkun viallisen laitteen räjähtäneelle konglomeraatin alukselle. Niin varmaan. Tilini myös jäädytettiin samaisella hetkellä. Kuvio oli harvinaisen selvä: Heik Kantol ei onnistunut tappamaan meitä, joten hän otti mustamaalauksen aseekseen. Meillä taas ei ollut oikein mitään millä taistella takaisin. Niinpä aloin miettimään vaihtoehtoja, mutta en oikein keksinyt mitään kätevää keinoa ulos tilanteesta, sillä mainituilla epäilyillä olin aika varma, etten pääsisi edes asemalta ulos. Piilottelu taas ei olisi kovin kauaa onnistunut, sillä en tiedä siitä mitään.
Jonkin ajan kuluttua sain puhelin Lincolnilta. Hän kertoi, että IPX saattaisi olla kiinnostunut palkkaamaan meidät. Ilmeisesti en tosiaan ollut ainoa vainottu. Mitään hävittävää ei ollut, joten totesin olevani kiinnostunut ja aloin pakkaamaan tavaroitani. Huomaavaisesti Geoffreyltäkin oli tullut viesti, että hän on lähdössä puolen tunnin kuluttua. Kiitos vain. Ilmeisesti ei kuitenkaan ollut päässyt, sillä huomattavasti myöhemmin kuin puoli tuntia viestin saapumisesta hän oli edelleen asemalla ja myös kiinnostunut IPX-töistä.
Hermostuneena tilanteen ratkeamista odotellessa silmiini osui lisää uutisia, joissa minun ja Geoffreyn väitettiin salakuljettaneen Dust-nimistä ainetta. Ensinnäkin en tekisi mitään yhteistyötä hänen kanssaan vapaaehtoisesti ja toiseksi... äh. antaa olla. Aika lailla heti perään sain uuden puhelun Taksonilta, mutta en ollut erityisen kiinnostunut miehen asioista, vaan kuittailin takaisin minkä ehdin. En enää edes muista tarkalleen miten keskustelu meni. Aloin vain pakkaamaan päästäkseni pois tästä ansasta.
Pääsimme lopulta Argonautille, mutta ongelmat eivät loppuneet. Emme nimittäin päässeet lähtemään, vaan virkailijaksi naamioitunut palkkatappaja pysäytti meidät. Tilanne meni sekavaksi, ja kun Geoffrey aloitti tulitaistelun miehen kanssa, minä ja Lincoln karkasimme laivan lastiruumaan.
Oven sulkeutuessa emme kuulleet mitä ulkona tapahtui ja kun lopulta joku käveli ovesta sisään, se oli Geoffrey. Ilmeisesti hän oli voittanut, tavalla tai toisella. Hänen mukanaan oli myös vieras, joka oli tullut tapaamaan minua. Yllättäen Pak'Ma'Ra, mutta sentään diplomaatti. Hän tarjosi minulle töitä kotimaailmassaan. Syy oli hieman hämmentävä. Minulla oli kuulemma erinomainen ymmärrys muinaisia Pak'Ma'Ra-kirjotuksia kohtaan, joihin ilmeisesti tämä päätön patsaskilpailu aiemmin liittyi. Matkaan en joutuisi yksin, sillä Geoffrey ja Lincoln haluttiin myös mukaan, joskin jälkimmäinen ei ollut heti suostumassa. Pak'Ma'Ra totesi asioiden kuitenkin järjestyvän.
Odottelimme taas hetken, ja sitten Lincoln sai puhelun. Ilmeisesti hän oli vapaa lähtemään mukaan. Saimme myös tietää, että aluksemme oli nyt diplomaattinen Pak'Ma'Ra-alus, joka pääsisi lähtemään. Samalla muutama teknikko ilmaantui paikalle muokkaamaan yhteen huoneeseen diplomaatille sopivaa ympäristöä, kun taas muutamat miehet maalasivat alukseemme sopivat tunnukset. Itse vain seisoskelin jossain kaiken keskellä hölmistyneen oloisena kaiken tapahduttua aika äkkiä.
Viimeinen asia jonka asemalta muistan, on herra Garibaldi, joka oli ilmeisen iloinen päästessään osasta meitä eroon. Lufiokin raahattiin alukseen ja laitettiin nukkumaan. Itse valtasin tämän huoneen itselleni. Samaisen huoneen, jossa työskentelin ensimmäisen tehtävämme aikaan. Ehkäpä laitteista löytyy jotain mitä voisi käyttää Heik Kantolia vastaan. Ehkä. Toisaalta minulle riittää, että olen turvassa, ja että voin jatkaa työtäni. Suunnitelmani aloittaa Centaureista tai Minbareista eivät kyllä ihan toteutuneet, mutta eiköhän Pak'Ma'Ra-matematiikassakin riitä tutkittavaa.
Tällä hetkellä suurin huolenaiheeni taitaa olla ruoka.