Päivitetty viimeksi 18.12.2008 - PDF
<< | < | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | ... | > | >>
24.11.2257 : Babylon 5
Tänään se sitten alkoi. Tämä paikka alkaa olla absurdiuden jonkinasteinen huipentuma. Pak'ma'rat pitivät siis yhdistetyn uskonnollisen ja matemaattisen konferenssin, johon siis osallistuin tarkoituksenani selvittää heidän matemaattisia menetelmiään sekä opetusta.
Avajaispuhe oli klo 10 ja paikalle oli saapunut kaikenlaista väkeä aina aseman henkilökunnasta eri rotujen matemaatikoihin. Ensimmäinen positiivinen uutinen tuli Muath Kalonin sihteeriltä, joka ilmoitti esimiehensä olevan poissa ainakin viikon kotiplaneetalla ilmaantuneiden ongelmien vuoksi. Kiintiö-rasittava Brakiri paikalle oli kuitenkin eksynyt, mutta väistelin häntä parhaani mukaan. Pak'ma'rat yrittivät tarjota perinteistä ruokaansa, josta kieltäydyin erittäin tiukasti, enkä tainnut olla ihan ainoa. Odotellessamme varsinaista matematiikkaseminaaria onnistuin puhumaan Minbari-matemaatikoiden kanssa ja sain muodostettua jotain alustavia yhteistyösuhteita.
Varsinainen esitelmä alkoi käsittämättömällä puhepätkällä, joka olisi helposti voinut olla tulkkauslaitteen virheellisyyttä. Asian laita kuitenkin paljastui, kun Pak'ma'ra paljasti kilpailun: ratkaise arvoitus, löydä telepaattipatsas ja voittaja saa palkinnokseen yhden kahdesta Pak'ma'ra-matematiikan suurista teoksista. Ei päätä, ei häntää. Tällä asemalla ja sen asukeilla on selkeästi jotain vialla pahemman kerran. Vihjeinä oli vain alun puhe sekä numero laatikolle, jossa patsas oli ollut ennen kuin se siirrettiin pois. Hetken hämmennyksen jälkeen päätin tarttua arvoitukseen vaikka mukavana vaihteluna normaaliin työrutiiniin täällä, joskin koko homman irrationalisuus jaksoi ärsyttää. Luentojen abstraktista sain vähitellen selviteltyä mitä ihmettä alkupuhe tarkoitti ja sieltä onnistuin onkimaan vihjeinä 'lastauslaiturit' ja nimen telepaattijumalan patsaalle. Mielenkiintoista matematiikkaa, jos tulokset ovat tuollaisia.
Lastauslaitureilla päivän absurdius jatkui, sillä selvitettyäni laatikon sijainnin, löysin sinne kävellessäni Geoffreyn sekä uudehkon tuttavan Joaquimin potkimista seinää. Niin, potkimassa, seinää. Joaquim oletti välittömästi minun olevan syndikaatin asioilla patsasta etsimässä, ja päätin urheilumielessä leikkiä mukana, mikä ei kyllä ehkä ollut ihan paras ajatus, mutta päättyi lopulta yllättävän hyvin. Yllättäen myös Geoffrey oli etsimässä samaa patsasta, vaikka hänellä ei varmasti ole mitään matemaattisia intressejä. Hän halusi sen kuulemma sisustukseensa, mikä nyt tuntuu yhtä realistiselta kuin se, että etsin patsasta syndikaatille – tai vähemmän. Niin ja syy miksi he potkivat ovea: valvontakamerojen mukaan kaksi hahmoa, toinen Pak'ma'ra, olivat käyttäneet kyseistä kohtaa seinästä ovena.
Oven avaaminen sujui aivoja lihasten sijaan käyttämällä suhteellisen nopeasti, kun hoksasi alalaitaan piilotetun avausmekanismin. Oven takaa paljastui kuitenkin pelkkä käytävä, johon oli liimattu vain sama abstrakti, jonka olin lukenut aiemminkin. Törmäsimme myös suulaaseen Brakiri-matemaatikkoon josta Geoffrey päätti hieman puristaa tietoja. En jaksanut puuttua miehen uhkailuihin, koska Brakiri oli ärsyttävä ja voisin kuitenkin vierittää kaiken Geoffreylle jos ongelmia tulee myöhemmin. Yllättäen jopa saimme tietoja: patsaan löytämisessä tarvitaan jossain vaiheessa telepaatti. Soitin siis lähimmästä päätteestä herra Lincolnille ja suostuttelin hänet apuun tarvittaessa – hieman ulkoilua hänellekin.
Jäljitysoperaatio jatkui kameroiden avulla. Varkaat olivat menneet hissiin jossa Pak'ma'ra heilutti tyhmän näköisesti kolmea lonkeroa kameraan. Tämän vaikeasti tulkittavan vihjeen perusteella lähdimme samaan hissiin ja menimme kolme kerrosta ylöspäin päätyeen Zocaloon ja siellä baariin, jonka pitäjällä oli jälleen tietoja: varkaat, Pak'ma'ra ja ihminen (G'woh ja Jones) olivat istuneet pöydässä ja heillä oli ollut seurana aseman kaupallinen telepaatti, kukapa muukaan kuin Ben Lincoln. Juoni tiivistyy, eh. Varkaat olivat jättäneet patsaan pöytään, mutta nyt se olikin sieltä taas kadonnut joten jäljitystä piti jatkaa.
Sillä aikaa kun tutkailin pöytää, saapuivat paikalle myös Lufio Derati sekä Gary Willis. Ben Lincolnkin ehti paikalle. Pöydältä löytyi epäilyttävästi olutpullon etikettiä muistuttava lappunen jota näytin ensin baarinpitäjälle, joka tiesi kyllä sanoa, että laatua saa jostain ruskealta sektorilta. Onneksi mukanamme oli myös paikallinen baarikärpänen, jolle olisi varmaan pitänyt näyttää etikettiä saman tien – olisihan se pitänyt arvata, että Geoffrey tietää heti minne suunnata. Pikaisten keskustelujen jälkeen selvisi, että Lufiokin haluaa patsaan ja että Geoffrey oli etsimässä patsasta hänelle, mikä kuulostikin jo paljon uskottavammalta. Ongelmaksi vain uhkasi muodostua, että kuka patsaan saa ja niinpä päätin pitää Lufion mahdollisimman ulkona siitä mitä tiesimme.
Ruskean sektorin baarissa meitä odotti lisää outoja kohtaamisia ja kuinka ollakaan, samoja asioita oli kyselty aiemminkin. Meille osoitettiin kaksi henkilöä, joista toinen oli em. kaljamerkin edustaja, jota yritimme lähestyä, mutta mies oli täysin pihalla ainakin siihen asti, että Geoffrey meni puhumaan vanhalle tutulleen. Jotenkin en ole yllättynyt tästä tuttavuudesta. Mieheltä selvisikin seuraava osoite: Sininen 5 ja yllättäen takanamme kuunnelleet Lufio ja Gary lähtivät heti matkaan. He eivät kuitenkaan tienneet, että telepaattia tarvitaan joten arvelin heidän jäävän kuitenkin ennen pitkää jumiin, olihan Ben edelleen meidän seurassamme. Baarissa oli vielä toinen mies, varsin isokokoisen näköinen tyyppi, joka paljastui kengänkiillotusaineen myyjäksi ja ainetta hän piti laatikossa, joka oli etsimämme patsaan kokoinen. Meidän piti kuitenkin maksaa, että näkisimme laatikkoon, joskin Joaquim yritti uhkailla miestä erittäin epävakuuttavasti. Onneksi viehättävä olemukseni sai miehen laskemaan hintaansa viiteenkymmeneen krediittiin joten annoin periksi ja tässä vaiheessa meille siis paljastui, että mies todellakin myi kengänkiillotusainetta. Päätin ostaa sitä yhden kappaleen, mitäpä yksi kymmenen krediittiä lisää tuntuu ja saimme pienen vihjeenkin – meidän kannattaisi hankkia alkoholia. Ja näin tehtiin, otimme muutamia pulloja jo tutuksi tullutta olutta. Paikalle tuli meidän poistuessamma Drazeja, joita Geoffrey yritti hämätä.
Sininen 5 odotti seuraavaksi ja sen edessä Lufio sekä Gary pidellen laatikkoa virnuillen. Meidät nähdessään he lähtivät juoksemaan. Tästä välittämättä painuimme kuitenkin sisälle, sieltähän se selviäisi ovatko he onnistuneet oikeasti löytämään laatikon. Täällä sitä telepaattia sitten tarvitiin, joten Ben pääsi töihin. Ratkaisun avain oli ajatustenluvun jälkeen olutpullo, jolla irtosi lisätietoja. Muutkin kokeilivat, mutta rationaalinen mieleni ei selkeästikään soveltunut telepatiaharjoituksiin. Geoffreyn aivoituksen sen sijaan saivat jopa tietoa irti, joskaan en kyllä käsitä miten ihmeessä – ehkäpä tarpeeksi sekopäiset tyypit ymmärtävät toisiaan. Drazit tulivat taas paikalle, joten poistuimme vähin äänin ja jaoimme tietoja matkalla. Vihjeen mukaan rahtilaatikkoa jossa patsas oli ollut tulisi tutkia tarkemmin, joten näin tehtiin ja sieltä löytyikin avaruuskontin pienoismalli. Tässä vaiheessa Geoffreykin laukoi ilmaan informaationsa, joka oli kontin numero: 259. Joaquim onnistui selvittämään työmiehen oikeuksillaan kontin sijainnin, joka olikin aseman ulkopuolella varsin kaukana.
Lufio ja Gary ilmaantuivat jälleen paikalle, ilman laatikkoaan. Kontti oli siis avaruudessa ja meillä oli alus käytössä, joten jatko oli selvä. Yllättävää kyllä, Geoffrey lensi kontin luokse ongelmitta ja pääsimme telakoitumaan. Sisällä meitä odotti varsin häiriintynyt pähkinä – paljon patsaita, valoja lattiassa kehän muodossa ja no, eipä muuta. En oikeastaan jaksa käydä läpi ratkaisun detaileja, sillä siihen liittyi lähinnä satunnaista koheltamista ja lopulta ratkaisun avain oli alkoholi. Ratkaisun aikana aluksemme lakkasi jossain välissä tottelemasta ja muutamat miehistä menivät tajuttomiksi tai jähmettyivät, mutta lopulta kuitenkin ongelma ratkesi, mitä seurasi hetkellinen tajunnan pimeneminen ja herääminen omasta aluksesta ei yhden vaan kolmen patsaan kanssa. Samaan aikaan meitä tulivat ahdistelemaan aluksillaan sekä Brakirit että Drazit, mutta lähdimme vain paikalta todeten, että kontin oli määrä näihin aikoihin lähteä kotimaailmaansa.
Perillä jaoimme patsaat tai paremminkin Lufio häipyi välittömästi omansa kanssa, samoin Ben. Geoffrey pohti hetken mitä tekisi viimeisen kanssa ja lopulta pelastinkin tämän itselleni vaihtamalla viimeiseen olutpulloon, jonka olin varannut laukkuuni jotain tällaista varten. Täytyy sanoa, että ensimmäistä kertaa elämässäni arvostan alkoholin pelastavaa voimaa, tai jotain sinne päin. Tyytyväisenä lähdin viemään patsasta konferenssihuoneeseen, jossa laitoin sen jalustalle ja sain palkinnoksi luvatun kirjan sekä ehkä jotain muutakin, sillä minua pyydetttiin saapumaan huomenna vastaanotolle. Jätin kommentoimatta kilpailun älyttömyyttä ja sanoin sitä vain 'mielenkiintoiseksi'.
En ole vielä ehtinyt pahemmin lueskella kirjaa. Sen sijaan mielessäni kävi, että Joaquim ei oikeastaan saanut mitään koko keikasta. Olin miettinyt aiemmin jo, että kilpailuun osallistuminen olisi syndikaatin epävirallinen PR-tempaus, mutta tämä selitys jäi käyttämättä sillä syndikaattiin kuulumistani ei kyseenalaistettukaan myöhemmin. Joaquim varmaan saisi kuitenkin tästä bonusta, olihan hän mukana voittaneessa joukkueessa syndikaatin edustajana, ja voisinkin tämän kirjoittamisen jälkeen lähettää hänelle viestin asiasta. Näin teen, ystäviä on hyvä olla useissa paikoissa ja, jos olisin hieman sekavammassa mielentilassa voisin tämän päivän perusteella väittää, että jopa Geoffreystä on joskus hyötyä. Olen kuitenkin täysissä ruumiin ja sielun voimissa, joten ajattelen selkeämmin.