Päivitetty viimeksi 18.12.2008 - PDF
<< | < | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | > | >>
dd.mm.2259 : Babylon 5
Aamulla heräilin taas uuteen päivään. Eilisestä minua oli muistuttamassa se, että en päässyt osastolleni tutkimusten takia, joten päätin samantien pitää vapaata. Ei sillä, että tarvisin lomaa, mutta ehkäpä myrskyn edellä on hyvä pitää tyyntä, sillä myrsky tästä aivan varmasti vielä syntyy. Suuntasin siis aseman tapahtumakeskukseen ja yllätyksekseni näin Benin varsin hämmentävässä seurassa. Aseman toinen telepaatti ei juurikaan yllättänyt, mutta Vorloni sen sijaan kyllä. Jäin siis lähettyville istumaan ja odottelemaan tilaisuutta kysyä Beniltä millaiset treffit tällä oli ollut menossa. Lopulta kun sain tilaisuuden, en juurikaan saanut hänestä irti ja kaiken lisäksi keskustelumme keskeytti herra Garibaldi, joka kehoitti meitä ystävällisesti katsomaan pöljää sairasosastolle, eli varmaankin Geoffreyta.
Geoffrey tosiaan odotti sairastuvalla, lukuisten lääkärien piirittämänä. Hänellä oli ilmeisesti jokin outo kolmio hartiassaan, mutta tarkemmin en oikein saanut selvää paikalla vallinneen kaaoksen ansiosta. Beniä kolmio taas näytti kiinnostavan kovastikin ja lopulta tämä lähtikin pois paikalta. Siirryin itsekin hieman syrjään Sa'vathin soittaessa kommunikaattoriini jota joudun viran puolesta kanniskelemaan. Hän kertoi tutkineensa dataa, ja uskoi sen liittyvän hyvin vahvasti tasasivuisen kolmion geometriaan. Ilmeisesti kolmion oli siis alettava kiinnostaa minuakin.
Puhelun jälkeen tulin siihen tulokseen, että aseman lääkintähenkilökunta ei ole sen parempaa kuin vaikka huoltomiehetkään, joten katsoin parhaaksi häätää heidät huoneesta vedoten Geoffreyn mielialalääkitykseen. Sain viimeisenkin lääkärin poistumaan pienen keskustelun jälkeen ja toivoin, että mies vaikka nukahtaisi. En kyllä taas tiedä mikä minuun meni, kun päädyin tuon palveluksen tekemään, mutta enpä siinä lopulta mitään hävinnytkään. Lääketieteelliset opintoni menivät ainakin melkein hyötykäyttöön. Tyytyväisenä poistuin paikalta muistutettuani Geoffreyta, että hän oli taas vaihteeksi palveluksen velkaa. Tuskin tosin saan koskaan velkaa kerättyä, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
Valitettavasti vaikka ajatus kaunis olikin, se ei ollut kovin hyvä. Ennen kuin tämä ilmeni, soitin Benille ja kysyin tältä kolmioista. Hän kertoi, että ne liittyivät Vorloneihin, eli taaskaan juttu ei vaikuttanut kovin selkeältä, Vorloneista kun ei kuulemma juuri ota selvää. Puhelun jälkeen osastolla sitten tapahtuikin taas jotain, ja syvään huokaisten päätin palata katsomaan tilanteen. Tilannehan siellä tosiaan oli päällä, sillä Geoffrey oli karannut ja jutteli käytävällä tyylikkäässä sinisessä sairaalapyjamassa Teslan kanssa jostain kuljetuksesta, joka pitäisi toimittaa.
Tilanne ei taaskaan vaikuttanut kovin hyvältä, joten nykäisin Teslan sivuun ja valistin tätä hieman Geoffreyn tilasta ja yritin vakuutella, että miestä ei todellakaan kannattaisi päästää juuri nyt lentämään. Kun kerroin kolmiosta, Tesla paljasti, että kuljetettavassa laatikossakin oli sellainen, ja että laatikko pitäisi olla huomenna toimitettuna perille. Seurasimme siis Geoffreyn perässä, tämä kun oli jo lähtenyt laatikkoa hakemaan.
Seuraava episodi tapahtui postitoimistossa, jonne myös Ben oli saapunut. Tämä kertoi, että laatikko oli hyvin varmasti sama, joka oli eilen varastettu, mistä taas syttyikin melkoinen väittely: Tesla oli sitä mieltä, että laatikko pitää toimittaa, ja että sen sisältö on asiakkaan asia, Ben taas sitä mieltä, että toimitus piti jäädyttää tutkimusten ajaksi.
Poistuttuamme postitoimistolta laatikon kanssa, tapahtui jälleen uusi outo episodi. Itsekään en muista aivan kaikkea, mutta uskoisin joutuneeni laatikon hallintaan. Kun havahduin, paikalla oli kaksi vartijaa aseet kädessä ja Geoffrey piteli yhä laatikkoa maanisen näköisenä. Tesla yritti rauhoitella vartijoita ja päätin mennä apuun. En vain sattumoisin ehtinyt, sillä Geoffrey oli onnistunut vetämään laatikon ulos kääreistään ja tunsin jotain päässäni. Vartijat ilmeisesti tunsivat hieman kovemmin, sillä molemmat kaatuivat maahan tajuttomina. Ainakin yksi ongelma vähemmän siis.
Geoffrey sen sijaan aiheutti vähän enemmän ongelmia, sillä hän ei halunnut päästää laatikosta irti millään, vaan tahtoi lähteä kuljettamaan sitä sinne, mihin ikinä se olikaan menossa, ja niin hän myös teki heti kun silmä vältti. Benillä oli asekin jo kädessä pysäytystä varten, mutta ei kuitenkaan ampunut ja ehkä ihan hyvä niin.
Tilanne siis jatkui ja me jatkoimme Geoffreyn perässä, kunnes tulimme ovelle jonka taakse tämä oli teljennyt itsensä. Kun pojat olivat hetken aikaa yrittäneet ovea auki, se avautuikin varsin yllättäen. Huoneesta löysimme selväjärkiseksi (no, miten sen nyt ottaa) palautuneen Geoffreyn ja laatikon, joka oli pöydällä. Koska apujoukkoja ei vieläkään näkynyt, päätimme sulkea laatikon huoneeseen, jättää osan vahtimaan sitä ja loput hakisivat apua. Vahtiin jäivät Tesla ja Ben, koska Teslaa ei voinut jättää yksinkään, mies olisi voinut vaikka lähteä kuljettamaan laatikkoa eteenpäin. Niinpä sain Geoffreyn kaverikseni. Päästyämme vain vähän matkaa eteenpäin, valot napsahtivat päälle ja pian apujoukot tulivatkin vastaan. Ilmeisesti jokin voima oli estänyt heitä saapumasta, sillä hissi oli jumittunut (vaikkakin voisin sanoa pari valittua sanaa paikallisista hisseistä tähän). Epäilyksiäni vahvisti ehkä enemmänkin se, että joukon kärjessä ollut telepaatti valitteli, että hänen voimansa olivat hetkeksi lakanneet kokonaan toimimasta.
Palasimme siis huoneelle, avasimme oven ja, kuinka yllättävää, laatikko oli kadonnut. Itseäni tämä ei haitannut, Teslaa ilmeisesti vähän enemmän, sillä hän jaksoi valittaa siitä, että ei pystynyt täyttämään toimitussopimusta. Ihan ymmärrettävää toki. Koska loppuilta näytti aika tyhjältä, päätin käyttää aikaani sekalaisen ryhmämme yhteisen historian selventämiseen Teslalle, joka hyväksyikin tarjoukseni ja näin pääsimme tästäkin tilanteesta pois. Hän ei juurikaan antanut hämmästyksen ainakaan näkyä, joten ehkä olemme hänen kirjoissaan vielä suhteellisen tervejärkisiä. Paitsi toivottavasti Geoffrey, hänen mielentilansa on hyvä ymmärtää, jos aikoo pysyä tervejärkisenä itse.
Tätä kirjoittaessani alkaakin olla jo sopivan myöhä nukkumiselle, joten voin vain odottaa mielenkiinnolla tai kauhulla huomista. Vaikka olenkin ihan tyytyväinen päästyäni laatikosta, sen kohtalo hieman huolestuttaa. Näillä asioilla ei vain ole tapana päättyä mitenkään hyvin.
Päivitetty viimeksi 18.12.2008 - PDF ;st
| <Päivitetty viimeksi 18.12.2008 - PDF ;st
| 10;Päivitetty viimeksi 18.12.2008 - PDF ;st
| 11;Päivitetty viimeksi 18.12.2008 - PDF ;st
| 12 | 13;Päivitetty viimeksi 18.12.2008 - PDF ;st
| 14;Päivitetty viimeksi 18.12.2008 - PDF ;st
| >Päivitetty viimeksi 18.12.2008 - PDF ;st
| >>Päivitetty viimeksi 18.12.2008 - PDF ;st