Päivitetty viimeksi 18.12.2008 - PDF
<< | < | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | > | >>
dd.mm.2259 : St. George
Jälleen uusi mielenkiintoinen lehti elämässäni, ilmeisesti. Heti aamusta kävi käsky tavata päällystöä ja ilmeisesti muita ”rymämme” jäseniä. Paikalla olikin varsin vaikutusvaltainen kokoontuminen, sisältäen aseman komentohenkilöstöstä Sinclairin, Ivanovan ja Garibaldin, jolla oli alusta asti tyytyväinen virne. Paikalla oli myös Pak'ma'ra-suurlähettiläs Di'von sekä toistaiseksi tuntematon mieshenkilö, joka esitteli itsensä myöhemmin Grigori Fledviksi ja vaikutti erittäin mukavalta.
Meille oli jälleen luvassa uusi tehtävä, joka liittyi vahvasti sekä Pak'ma'roihin, että asemalla järjestettäviin uskonnollisiin festivaaleihin, joiden avulla kulttuurit pääsevät tutustumaan toisiinsa. Meidät oli valittu tähän, koska olimme Pak'ma'roiden mielestä luotettavia, hyvin ilmeisesti aiempien kokemustemme ansiosta. Meidän pitäisi hakea jotain tärkeää Melatilta, sekä samalla matkalla vaihtaa suurlähettiläs uuteen.
Ja syy miksi Garibaldi virnuili? Samaan aikaan asemalla järjestettiin viskifestivaalit, ja Geoffrey ei matkan takia pystyisi osallistumaan. Tilanteessa on kieltämättä oma huvittavuutensa, ja ymmärrän vallan mainiosti Garibaldin tyytyväisyyden.
Kävin ilmoittamassa Sa'vathille, että olen poissa pari päivää, ja siirryin pakkaamaan matkaa varten.
Päästyemmä alukseen, meille kerrottiin, että mukaan lähtisi tällä kertaa saattueena yksi raskas risteilijä, mikä herättikin meissä hieman ihmetystä menomatkan ajan. Ongelmitta matkaan ei tietenkään päästy, vaan paikalle ilmestyi lähettiläs Fredrikson aiheuttamaan ongelmia. Hän vaati kaikenlaista, erityisen merkillepantavasti tarkkoja henkilötietojamme, mikä sai minut heti epäileväksi, sillä kyseessä ei ollut mikään standardi toimenpide. Muuta merkillepantavaa oli miehen ilmiselvä sopimattomuus diplomaatiksi. Otin siis yhteyttä ainoaan henkilöön, jonka kanssa asioista voi täällä puhua, eli Beniin. Hän lupasi selvittää tyypin taustoja.
Ilmeisesti jotain saatiin tehtyä, sillä pääsimme lopulta liikkeelle. Palailin siis diplomaattitiloihin jatkamaan keskusteluja suurlähettiläs Di'vonin kanssa ja muilla tuntui olevan sama ajatus. Aiemmin olin jo pannut merkille, että herra Fledv pystyi jostain syystä puhumaan Pak'ma'ra-kieltä, enkä ole ihan varma pystyykö kukaan ihminen siihen biologisesti. Ilmeisesti pystyy.
Geoffreyn saapuessa paikalle ohjaamosta, alkoivat keskustelut mystisestä laatikosta ja pian Geoffrey innostuikin kertomaan omasta tatuointiongelmastaan aina siihen asti, että päätti näyttää sen. Di'von ei kuitenkaan osannut sanoa muuta kuin sen, että heidän rodullaan oli näistä tarinoita, ja että seuraava suurlähettiläs voisi osata kertoa enemmän.
Loppumatka sujuikin aika rauhallisesti jutustellen. Ennen saapumista kävin viimeistelmässä raporttini matematiikan kirjojen tutkimuksesta, jotta voisin antaa sen lähettiläälle ennen tämän lähtöä.
Saavuttuamme perille, suurlähettiläs Di'von tarjosi meille tutusmuskierrosta, johon varsin moni oli halukas osallistumaan, mukaanlukien päällystöä saattueena toimivasta risteilijästä. Heidän kapteeninsa Krohn vaikutti hieman ylivakavalta, mutta huomasin pienen alkukankeuden jälkeen tulevani varsin hyvin toimeen majuri Smithin kanssa, joka osoittautui oikein mukavaksi naiseksi. Kun avauduimme toisillemme laivojemme idiooteista, hän tuli maininneeksi kuinka jokin oli vaikuttanut Fredriksonin mieleen selkeästi hänen käydessään aluksellamme, koska hän ei ole koskaan ollut tyytyväinen mihinkään. Hän epäili telepatiaa, ja oli kysynyt asiasta herra Watsonilta (telepaatti), joka oli kuitenkin sanonut vain ”asia on kunnossa”, mikä tietenkin ainoastaan nostaa omia epäilyksiäni.
Ruokailtuamme kierroksen jälkeen, pöytäämme ilmestyi kenraali Brett, joka johdatteli koko porukan paikallisiin maan diplomatiatiloihin juhlimaan. Tässä vaiheessa ei ollut vielä mitään käsitystä miksi juhlittiin, mutta nautin oikein paljon seurastani ja lähdin mukaan. Kenraalin puheesta selvisi jo huomattavasti enemmän: planeetalla on ollut käynnissä pitkä projekti, joka on ilmeisesti hyvin tärkeä, sillä paikalla on ollut kymmenittäin eri rotujen sota-aluksia. Sitä hän ei osannut puheessaan sanoa, mitä täällä tarkalleen ottaen on valmistettu, mutta yksi sellainen oli lähdössä meidän mukaamme. Niitä oli viety muuallekin, kymmenittäin, eikä kenellekään tuntunut olevan asiasta suurempaa käsitystä. Toisaalta en ihmettele tätä, sillä Pak'ma'ra-jutut tuntuvat olevan aina yhtä kryptisiä.
Puheen jälkeen juttelin lisää Smithin kanssa ja taisin ottaa hieman alkoholiakin pitkästä aikaa, osittain seuraksi, osittain siksi että tarjotut juomat olivat jopa yllättävän hyviä eivätkä lainkaan vahvoja. Juttua meillä ainakin tuntui riittävän aina siihen asti, että kenraali itse tuli jututtamaan minua. Hän oli joko kiinnostunut kohteliaisuudesta tai aidosti siitä, mitä olen saanut paikallisesta uskontokulttuurista selville, sillä oltuaan täällä jo pidemmän aikaa hän ei vieläkään ymmärtänyt siitä juuri mitään. Lupasin lähettää jonkinlaisen selvityksen siitä, mitä olen ymmärtänyt, jos saan sen puettua vähemmän matemaattiseen muotoon.
Juhlinta loppui, kun miehistöjen oli aika selvitellä päätään ja palailla aluksiinsa. Hississä ylös juttelin vielä lisää Smithin kanssa, ja päätimme olla yhteyksissä jatkossakin mahdollisuuksien mukaan. Ohimennen kuuntelin, kun Ben tenttasi herra Fledviltä tämän taustoista. Sen vähän perusteella mitä kuulin, voisi todeta että miehellä on varsin hyvä kielipää.
Päästyämme omaan alukseemme meitä odotti jälleen uusi episodi. Herra Fredriksonin avustajat, herrat Svante ja Jackson, tulivat aiheuttamaan ongelmia. He sanoivat tulevansa vierailulle, mutta homma meni epäilyttäväksi, kun toinen heistä kävi hyttini ovella ja lähellä hänen perässään juoksi Geoffrey, aikeinaan köyttää mies. Koska aistin jälleen huonoja asioita ilmassa, lähdin perään ja saavuimmekin aika pian Benin hytille, jossa Jackson oli tekemässä tarkastusmääräystä, selittäen jotain standarditarkastuksesta.
Tilanne vaikutti luonnollisesti hyvin epäilyttävältä, ja pian Svante ilmestyi myös paikalle laulaen samaa virttä. Sen enempää minä, kuin herra Fledvtkään, ei saanut heitä puhuttua ympäri. Tilanteen ollessa vielä kesken, uusi suurlähettiläs saapui alukseen ja herra Fledvt joutui poistumaan, jättäen tilanteen pääasiassa Geoffreyn haltuun. Yllättäen asia hoidettiin jopa jokseenkin järkevästi, eli annoimme miesten mennä hyttiin tekemään tutkimuksiaan ja löimme oven lukkoon heidän perässään.
Tyytyväisenä ongelman hoitumiseen lähdimme tapaamaan suurlähettilästä, joka näytti hämmästyttävän paljon edelliseltä, ja hänen nimensäkin oli Von'di. Asiaa ei ehtinyt kuitenkaan enempää tiedustella, sillä alukseemme saapui sotilaita. Jotenkin herra Fledvt onnistui kuitenkin uskottelemaan heidät tekemään jotain aivan muuta, kuin mitä he olivat tulleet tekemään ja pian olimmekin hakemassa Svantea ja Jacksonia pois aluksestamme sotilassaattuen kera. Yllättäen Fledvt sai nyt heidätkin puhuttua täysin ympäri, joskin he lähtivät jonkinlaisen pussin kanssa, joka ei ilmeisesti ollut peräisin Benin hytistä. Selkeä lavastusyritys siis.
Tilanteen jälkeen soitin Smithille ja selitin mitä oli tapahtunut. Hän lupasi kuulustella kaveruksia ja soitella takaisin, kun oli saanut tietoja irti.
Päivä on vaihteeksi ollut varsin pitkä, mutta kaiken raskautensa ohella osittain hyvin mukavakin, sillä järkevien keskustelukumppanien löytäminen näistä piireistä tuntuu välillä olevan todella vaikeaa. Toisaalta olemme taas lipsumassa kohti hämäriä tapahtumia, mutta se on kai hyväksyttävä osana elämääni. Herra Flevt on hieman outo tapaus, ja oikeastaan aika epäilyttäväkin, mutta toisaalta hän on kyllä niin mukava, että on vaikea uskoa mitään hämäräperäistä hänestä, toistaiseksi kun epäilyttävät tyypit ovat myös käyttäytyneet hyvin epäilyttävästi. Ilmeistä tosin on, että hänellä on jonkinlainen kyky taivuttaa ihmisiä tahtoonsa, eikä se johdu pelkästään hänen puhelahjoistaan. En ole itsekään mikään huono taivuttelija, mutta näissä tilanteissa minulla ei ollut mahdollisuuttakaan. Hurmaava olemukseni ei kuitenkaan ole kokenut kolausta, jotkut eivät vain ymmärrä omaa parastaan.
Nyt voisin koettaa levätä jonkin aikaa, mikäli mitään dramaattista ei tapahdu.